lauantai, 13. kesäkuu 2020

Meitä ympäröivä todellisuus?

Todellisuus... En muista tarkalleen, milloin todella ymmärsin, mitä sana todellisuus tarkoittaa, kuinka laaja käsite se oikeasti on. Luulen, että vasta lukion alettua aloin pohtimaan tämän käsitteen muiden filosofian kursseilla opittujen sanojen rinnalla tätä ympäröivää maailmaa.

Todellisuuden alkuperää aloin todella pohtia, kun jouduin psykiatriselle suljetulle osastolle vastentahtoisesti noin kuukaudeksi aivojeni poikkeustilan vuoksi, johon sisältyi psykoottisuutta ja hypomaniaa. Siinä tilassa mm. ilmeni todellisuudentunnon horjumista ja minulla muistaakseni oli ajoittaista sen menettämistä. Muistan siinä tilassa olevan epätodellista oloa, jossa en ymmärtänyt ollenkaan, mitä tämä ympäröivä maailma on. Kun en ymmärtänyt tai pystynyt sisäistää maailman todellisuuden nykytietämyksen mukaan sitä todellista ilmenemistapaa, en saanut minkäänlaista jalansijaan, johon olisin voinut asettua ja rakentaa kestävää todellisuudentuntoani. Minulla oli vain ihmettelyä siitä, mitä tämä todellisuus on saamatta ollenkaan vastauksia. Minun sairauteni oli aika hyvinkin yksilöllinen. Tarkoitan, että tyypillisesti ajatellaan psykoottisen ihmisen näkevän asioita tai maanisen ihmisen tekevän asioita, joita ei ole miettinyt loppuun asti, kuten esimerkiksi muodostaa omien uskomuksien mukaan sellaista kulttia, joihin sisältyy todennäköisesti epäloogista ajattelua. Minun sairaudessani tyypillistä olikin juuri tunnekokemuksessa eläminen jättäen varjoon rationaalisen ajattelun. Koska tunne-elämys oli niin valtava, siinä hetkessä luulin olevani rationaalinen ihminen. Kerron tarkemmin sen aikaisesta tilastani ja kokemuksistani jossain toisessa artikkelissa, mutta pysytäänpä aiheessa. Halusin kuitenkin tiedottaa, että todellisuudentunnon heikentyminen ei johtunut harha-aistimuksista, vaan ennemminkin siitä liiallisesta tunnetilasta, jossa ei ollut varaa rationaaliselle ajattelulle.

Vasta kesäloman alettua, kun lopetin lääkkeiteni käytön, mielentilani alkoi kohota punaviinin rinnalla ja ympäröivien ihmisten seurauksena. Jos kiinnostaa, voin perustella, miksi lopetin lääkkeiteni käytön kesäloman alkaessa ja miksi en ole aloittanut sitä vielä uudestaan sitten toisessa artikkelissa. En suosittele kenellekkään lääkkeiden lopettamista. Tapahtumien ja lääkkeiden käytön lopettamisen vaikutuksesta alkoivat ajatukset laukata enemmän kuin normaalisti. Aivojeni poikkeustilassani sairasosastojaksolla ajatukseni virtasivat liian nopeasti etten pystynyt jäädä miettimään mm. ajatuksieni alkuperää ja niiden todenmukaisuutta. Minulla ei ole koskaan ollut ikään kuin sitä ns normaalia tilaa, koska minusta on aina tuntunut tyhjältä ja paskalta niin pitkälle kuin muistan. Mutta tällä kertaa, kun tunsin todellisuudentunnon pientä heikentymistä, aloin pohtimaan, mitä tämä todellisuus on. Mikä on tämä maailma, jossa me kaikki elämme aistikokemukseni mukaan?Tällä kertaa saaden pohdittua mahdollisia todellisuuden ilmenemistapoja, sillä olin oppinut tavan olla välittämästä mistään, joka saisi tunteeni kohoamaan, joka syrjäyttäisi järkevää ja loogista ajattelua. 

Materialismi

Todellisuutta pohtiessa avainkysymys on se, mistä todellisuus koostuu. Tälle todellisuuden perusluonnetta käsittelevälle konseptille ollaan annettu termi, jota kutsutaan substanssiksi. Onko substanssi ideaalista vai materiaa? Koostuuko ympäröivä todellisuus ideoista vai aineesta? On olemassa tästä sellainen välimuoto, jota kutsutaan dualismiksi.

Voisin tehdä tästä tehdä ehkä jonkinlaisen lyhytkestoisen sarjan, jossa pohdin eri näkökulmista erilaisin esimerkein mahdollisia eri todellisuuden muotoja. Tämä on lopulta vain sitten teistä kiinni ja siitä että jaksanko. Tässä artikkelissa puhun vain materialismista, kun sitä osaan eniten ja siitä minun todellisuudenkuvani on muodostunut, koska aivoni, jonka nykytietämyksen mukaan kaiken aistihavainnoista ajatuksiin uskotaan siellä tapahtuvan, on helpoiten pystynyt käsittelemään asioita materialismi käsitteen kautta. 

Kaikki ajatukseni, olipa se sitten mitä tahansa. Arkista ajattelua siitä, menenkö syömään aamupalaa, vaikka ei olisi nälkä. Pohdintaa siitä, mikä on oikein ja mikä on väärin perustellen niiden tärkeyttä yhteiskunnassa ja hyödyllisyyttä. Kaikki syvälliset ajatukset tästä maailmasta. Mistä tämä kaikki koostuu? Nykytietämyksen mukaan, jonka kautta olen rakentanut nykyistä todellisuuttani aina nykypäivään asti, kaikki pystytään selittää jollain tapaa materialismin kautta. Esimerkiksi kaikki ajatukseni, tietoisuus, aistihavaintojen käsittely jne. selitetään aivoissa tapahtuvien fysikaalisten ja kemiallisten muutoksien seurauksina. Kaikki, mitä olemme oppineet elämämme aikana, on jotenkin niin ainutlaatuisella tavalla ikään kuin tallentunut aivoihimme aineellisesti. On todella kiehtovaa ajatella, miten rationaalisesta ajattelusta aina tunnekokemukseen selittyvät loppujen lopuksi materialismin kautta. Materialismissa on myös todella mielenkiintoista se, mitä yhteisesti päätetyllä loogisella ajattelulla selitetään tietyin säännöin ja oletuksin. Esimerkiksi täytyy olettaa, että tämä kaikki koostuu aineesta, materiasta. Yhteisesti päätetyillä sääntöjä ovat esimerkiksi se, mikä on loogista ja mikä ei ole. Deduktiivista päättelyä ja induktiivista päättelyä. Ilman näitä oletuksia ja sääntöjä emme voida muodostaa vakaata todellisuudentunnon pohjaa. 

Omia ajatusketjujani aistihavaintojen maailmankuvani välillä

Kun ensimmäistä kertaa tiedostin sen, että elämme aina jonkinlaisin oletuksin ja säännöin, aloin kyseenalaistamaan niitä kuitenkin seuraten tietynlaista johdonmukaista päättelyn sääntöä. Aika jännä juttu, ettemme voi ilman tietynlaista ajattelun kaavaa kyseenalaistamaan mitään. Aloin miettimään, kuinka todellisina pidän aistihavaintojani. Onko ne yhtä todellisia kuin mitä ajattelen toivottavasti tietoisesti tästä maailmankaikkeudesta nykyteorian mukaan vai sitten se, johon päädyin, että tämän täytyy olla jonkin sortin illuusio, muokkaamamme versio tästä yhteisestä maailmasta. Agnostikko kun olen, tämä jättää mahdollisuuksia todellisuuden perusluonteesta. Emme voi koskaan tietää satanprosenttisen varmuudella, mikä tämä maailma on. Kun mikään ei ole varmaan, paneuduin siihen maailmankuvaan, jossa on eniten järkeä minulle noudattaen tietynlaisia yhteisiä sääntöjä ja oletuksia päättelyssä. Siihen varmasti liittyi sellaista tunnetta ennenkuin ajattelin rationaalisesti, miksi pidän materialismia lähimpänä totuutta, mikä tämä maailmamme on. Tämän tietoisesti huomatessani tietynlaisen tunteen tavallisesti epäilin, miksi minulla olisi ylipäätänsä sellainen tunne, että tämän täytyy olla mahdollisesti se todellisuudenmuoto, jossa me kaikki elämme. Aloin muodostaa rationaalisia ajatuksia muistakin todellisuuden mahdollista ilmenemistavoista, joissa ei ollut tällaista samanlaista tunnetta. Vaikuttaako tämä tunne johtopäätökseeni ja siihen päättelynketjuun, jolla siihen päädyin? Mitä jos ei? Olipa kyse mistäkin asiasta tahansa, emme voida varmuudella tietää, miten esimerkiksi erilaiset mielentilat, asenteet ja tunteet vaikuttavat ajatteluun lopulta.

Muistan, kun menimme kaverini kanssa juuri ennen keskiyötä katsomaan upeaa järvimaisemaa. Ne kaikki aistihavainnot, jotka sain siitä, oli niin epätodellisia, että mikään ei tuntunut todelta. Aallot puuskuttivat rantaa kohden läimäyttäen ikään kuin kädellä toista poskeen rannalla olevia kiviä ja lohkareita. Taivaalla auringonlaskusta johtuvia upeita eri punaisen värin sävyjä, jotka muistuttivat tulilohikäärmettä, joka vain lenteli taivaalla. Nämä erilaiset värit heijastuivat maanpinnalla olevaan veteen. Se oli niin taianomaista, että jäin paikoilleen jäädäkseni ihailemaan tätä upeaa maisemaa. Jäin miettimään, mikä on tämä maisema? Mistä tämä tulee? Mikä tekee siitä niin upean? Mikä on tämä kokonaisuus, jonka näen omilla aistihavainnoillani. Onko kokemus yhtä todellinen kuin se mitä näkemäni maisema todellisuudessa on? Niin monta kysymystä, joita jäin pohtimaan kaverini seurassa tietenkin nauttien siitä hetkestä. Olisin voinut jäädä loppuelämäni ajaksi katselemaan sitä maisemaa.

Loppukevennys

Vaikka emme voi tietää varmuudella, mitä tämä kaikki on, on tärkeää kuitenkin tiedostaa se, ettei sillä loppujen lopuksi ole mitään välilä. Se, että ottaa elämän liian tosissaan ei ole ainakaan minulle ollut lainkaan hyödyllistä. Olen ajatuksieni perusteella päätynyt siihen lopputulokseen, että täytyy jossain kohtaa hyväksyä se, ettei kaikkea voi tietää. Mutta sen ei tarvitse olla minkäänlainen tekosyy sille, että ei haluaisi oppia tästä maailmasta jotain uutta. Muistakaa, että kaikki vaikuttaa kaikkeen. Ihminen on hyvin rajallinen yksilö, jota ohjailevat ihmisessä tapahtuvat muutokset ainakin nykytietämyksen mukaan. Kaikki olemme vain ihmisiä ja meillä on mahdollisuuksia äärettömästi. Olipa se sitten nykyisestä monipuolisesta ajattelusta vielä monipuolisempaa tai sitten teemme arkielämässä asioita vähän toisin. Maailma on niin ennalta-arvaamaton paikka ja on mielenkiintoista ajatella, että asiat ovat menneet juuri niin, miten asiat voivat mennä. Muistakaa nauttia hetkestä ja suosittelen jäädä joskus hetkeksi miettimään tätä maailmaa sellaisena kuin te sen näette.

ps. Tämä on sitten ensimmäinen vapaa-ajan artikkelini, joten tulkaa ihmeessä kommenttiosioon kertomaan fiiliksiänne ja omia näkemyksiänne. Olemme kaikki vain oppimassa täällä ja kokemaan uusia elämyksiä tässä maailmassa. Minua kiinnostaa aivan sairaasti, mitä ajattelette tästä maailmasta ja maailmassa olevista ihmisistä sun muusta. Kaikki ajatukset ovat sallittuja, mutta toivon rakentavaa palautetta ja näkemyksiä teidän kokemastanne maailmasta. Tästä blogista on muodostunut minulle pienimuotoinen unelma, mitä kaikkea tästä voisi syntyä. 

note. Kommenttiosioon saa laittaa ehdotuksia, mistä kirjottaisin seuraavaksi. Minulla on aivan loputtomasti ideoita, mutten osaa valita, mistä aloittaa. 

Muistakaa elää täysillä!

 

 

 

perjantai, 12. kesäkuu 2020

Moikka maailma!

Onnittelut uudesta blogistasi!

Tämä on esimerkkiartikkeli. Uutta sisältöä voit luoda blogin hallinnan kautta. Voit poistaa tämän artikkelin artikkeliarkiston kautta.